Lonely thoughts

Viikonloppu meni vähän niin ja näin, en jaksanu miettii juuri syömisii kun en jaksanu ees koulukirjoja avata ollenkaan. Vaikka olis pitäny. Oon menettäny motivaaation kouluhommiin ihan täysin. Kaverit kyselee, että mihin aion lukion jälkeen, mikä mä haluan olla aikuisena. Ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen: laiha, mä haluun olla laiha. Mutta en mä tietenkään sitä sano.

Eilen 1116 kaloria. Ihan jees plus kävelin kouluun ja takaisin (2h 30min) ja kävin illalla vielä tunnin lenkillä. Vähän sain jopa juostua, mutta sitten alko taas sääreen sattuu. Tänään oon syöny 1134 kaloria enkä liikkunu oo muuta ku kävelly puol tuntii :/  Niin no kuviohan oli se että ku pääsin kotiin niin lounas naamaan ja sitte "pienille" päiväunille, eli semmoset 4 tuntia tuli nukuttua. En tiedä mistä tää väsymys johtuu, nyt tätä kirjoittaessakin väsyttää vaikka nukuin kyllä viikonloppunakin hyvin. Ehkä se on vaan tää syksy, tää pimeys. Vaikka mä kyllä tykkään sysksystä, ainakin siihen saakka kun on ees vähän lehtiä puissa. Sama homma oli viime keväänä, että jatkuva väsymys (silloin tosin nukuin huonommin) ja kävin verikokeissa, joista katottiin jotain kilpirauhasarvoja, mutta mitään ei löytyny.

Eli oikeestaan kaiken pitäis olla hyvin :) Tää jakso on tosi kevyt, oon saanu viime jakson kokeita takaisin ja ne on menny itseasiassa ihan hyvin, vaikka panostus olikin aika olematonta. Ens viikolla on syysloma.Vihdoinki mä jollain tasolla taas hallitsen syömisiäni. Mä kävelen paljon, kaloreita palaa. Paino on edelleen yli tuon 65 kilon, mutta kyllä se sieltä vielä alas tulee. Pitää vaan olla kärsivällinen. Pakko olla. Oudolla tavalla mä oon ihan tyytyväinen tähän mun nykyiseen elämiseen, vaikkei tää mitenkään loisteliasta oo ja mieli on maassa enimmän osan ajasta. Läskiahdistus toki on joka aamu. Ja päivä. Ja ilta.  Mutta silti, mulla on kuitenkin asiat ihan hyvin.