Keskiviikko
+1389kcl
Torstai
+1279kcl
kävely 4h
Kerron vaan nyt pikaisesti kuulumisia, kohta pitää lähteä kouluun :) Eli kaks päivää on menny muuten ihan hyvin, paitsi että... Aion siis olla ihan rehellinen tänne, koska muuten koko tästä koko blogi-touhusta putoais tavallaan pohja pois, eikö? Eli siis keskiviikkona "sorruin" syömään yhtäkyytiä 2 ja puol voileipää... Ai miksikö? En todellakaan tiedä. Ja tadaa, siitähän seurasi se että oli pakko oksentaa. No, pääasia on se että siitä ei jääny taas mitään kierrettä päälle ja sain syömiset ja liikunnat taas eilen järjestykseen. Nyt kyllä jaloissa tuntuu kun eilen tuli käveltyä toi 4 tuntia, ei siis putkeen, mutta kuitenkin.
Tänään oonkin sitte lähössä yhen kauempana asuvan kaverin luo viikonlopun viettoon, joten seuraavan kerran kirjoittelen korkeintaan sunnuntaina. Suoraan sanottuna vähän ahdistaa ja pelottaa tuo viikonloppu. Meillä on nimittäin aina tapana kokata siellä kaikenlaista ja katotaan leffoja ja mässytetään kaikkea. Ja sitä mä en halua, en halua että multa lähtee syöminen käsistä. En siis tarkoita sitä, ettei pieni herkuttelu joskus olisi ok, mutta oon vaa niin heikko, etten pysty ottaa yhtä karkkia ottamatta toista ja sitä rataa. Toisaalta en voi myöskään kovin, pihistellä syömistä, ettei tää kaveri ala epäillä mitään. Pulmallista. Mitä te sanotte tämmösissä tilanteissa? Auttakaa.
Ja toinen asia, joka vähän hermostuttaa on loma. Pelottaa, että jään vaan makaa sohvalle ja mässyttää kaikkea. Arkena on jotenkin helpompaa pitää rutiineista kiinni. Toisaalta, lomassa on se hyvä puoli, että on enemmän aikaa lenkkeillä yms. Niin ja saa nukkua pitkään ♥ No, kyllä mä uskon, että saan lomallakin ees jonkun verran laihduttua, kunhan vaan pysyn vahvana. Vaa´alle en kyllä uskalla varmaan viikkoon mennä, koska on taas se aika kuusta että se näyttää kahta-kolmea lisäkiloa. Huoh.
perjantai 11. lokakuuta 2013
tiistai 8. lokakuuta 2013
Lonely thoughts
Viikonloppu meni vähän niin ja näin, en jaksanu miettii juuri syömisii kun en jaksanu ees koulukirjoja avata ollenkaan. Vaikka olis pitäny. Oon menettäny motivaaation kouluhommiin ihan täysin. Kaverit kyselee, että mihin aion lukion jälkeen, mikä mä haluan olla aikuisena. Ensimmäinen ajatus, joka tulee mieleen: laiha, mä haluun olla laiha. Mutta en mä tietenkään sitä sano.
Eilen 1116 kaloria. Ihan jees plus kävelin kouluun ja takaisin (2h 30min) ja kävin illalla vielä tunnin lenkillä. Vähän sain jopa juostua, mutta sitten alko taas sääreen sattuu. Tänään oon syöny 1134 kaloria enkä liikkunu oo muuta ku kävelly puol tuntii :/ Niin no kuviohan oli se että ku pääsin kotiin niin lounas naamaan ja sitte "pienille" päiväunille, eli semmoset 4 tuntia tuli nukuttua. En tiedä mistä tää väsymys johtuu, nyt tätä kirjoittaessakin väsyttää vaikka nukuin kyllä viikonloppunakin hyvin. Ehkä se on vaan tää syksy, tää pimeys. Vaikka mä kyllä tykkään sysksystä, ainakin siihen saakka kun on ees vähän lehtiä puissa. Sama homma oli viime keväänä, että jatkuva väsymys (silloin tosin nukuin huonommin) ja kävin verikokeissa, joista katottiin jotain kilpirauhasarvoja, mutta mitään ei löytyny.
Eli oikeestaan kaiken pitäis olla hyvin :) Tää jakso on tosi kevyt, oon saanu viime jakson kokeita takaisin ja ne on menny itseasiassa ihan hyvin, vaikka panostus olikin aika olematonta. Ens viikolla on syysloma.Vihdoinki mä jollain tasolla taas hallitsen syömisiäni. Mä kävelen paljon, kaloreita palaa. Paino on edelleen yli tuon 65 kilon, mutta kyllä se sieltä vielä alas tulee. Pitää vaan olla kärsivällinen. Pakko olla. Oudolla tavalla mä oon ihan tyytyväinen tähän mun nykyiseen elämiseen, vaikkei tää mitenkään loisteliasta oo ja mieli on maassa enimmän osan ajasta. Läskiahdistus toki on joka aamu. Ja päivä. Ja ilta. Mutta silti, mulla on kuitenkin asiat ihan hyvin.
Eilen 1116 kaloria. Ihan jees plus kävelin kouluun ja takaisin (2h 30min) ja kävin illalla vielä tunnin lenkillä. Vähän sain jopa juostua, mutta sitten alko taas sääreen sattuu. Tänään oon syöny 1134 kaloria enkä liikkunu oo muuta ku kävelly puol tuntii :/ Niin no kuviohan oli se että ku pääsin kotiin niin lounas naamaan ja sitte "pienille" päiväunille, eli semmoset 4 tuntia tuli nukuttua. En tiedä mistä tää väsymys johtuu, nyt tätä kirjoittaessakin väsyttää vaikka nukuin kyllä viikonloppunakin hyvin. Ehkä se on vaan tää syksy, tää pimeys. Vaikka mä kyllä tykkään sysksystä, ainakin siihen saakka kun on ees vähän lehtiä puissa. Sama homma oli viime keväänä, että jatkuva väsymys (silloin tosin nukuin huonommin) ja kävin verikokeissa, joista katottiin jotain kilpirauhasarvoja, mutta mitään ei löytyny.
Eli oikeestaan kaiken pitäis olla hyvin :) Tää jakso on tosi kevyt, oon saanu viime jakson kokeita takaisin ja ne on menny itseasiassa ihan hyvin, vaikka panostus olikin aika olematonta. Ens viikolla on syysloma.Vihdoinki mä jollain tasolla taas hallitsen syömisiäni. Mä kävelen paljon, kaloreita palaa. Paino on edelleen yli tuon 65 kilon, mutta kyllä se sieltä vielä alas tulee. Pitää vaan olla kärsivällinen. Pakko olla. Oudolla tavalla mä oon ihan tyytyväinen tähän mun nykyiseen elämiseen, vaikkei tää mitenkään loisteliasta oo ja mieli on maassa enimmän osan ajasta. Läskiahdistus toki on joka aamu. Ja päivä. Ja ilta. Mutta silti, mulla on kuitenkin asiat ihan hyvin.
maanantai 30. syyskuuta 2013
It´s gonna be colder
Ruokapäiväkirja
maitorahkaa, maustamatonta jogurttia ja mustikoita 161kcl
risottoa, ketsuppia ja hilloja 276kcl
hernekeittoa, hilloja ja mustikoita 258kcl
maitorahkaa, maustamatonta jogurttia ja mustikoita 161kcl
Yhteensä: 856kcl
Liikunta
2x kävely 1h 10min
kävely 45min
kuntopiiri kotona 10min
Yhteensä: 3h 15min
Tänään meni hyvin, niin syömiset kuin liikuntakin. Aamulla kävelin koululle tekemään kokeen ja sitten kävelin taas kotiin. Nyt illalla kävin vielä koiran kaa lenkillä. Oikeestaan muuta en oo sit tehnytkään, nukkunu vaan ja lueskellu blogeja. Huomenna alkaa uus jakso, onneksi se on aika kevyt, en oo niin väsynyt ku pääsen kotiin joten jaksan käydä lenkilläkin. Ja sit ku alkaa myös myöhemmin niin voisin ihan vakituisesti alkaa kävelee koulumatkat. Ihan hyvä suunnitelma, kunhan vain toteutan sen.
lauantai 28. syyskuuta 2013
Entä jos kaikki olis toisin?
Välillä mä mietin, et millaista olis jos mun suhtautuminen itteeni, ruokaan ja liikuntaan ois normaalia. Millasta ois syödä päivällistä yhessä perheen kanssa ilman, että mielessäni lasken kaloreita ja sitä, kuinka kauan mun on käveltävä saadakseni ne kalorit pois mun kropasta, miten mä saan salaa oksennettua tään kaiken ulos. Millaista ois, jos mä en ois koskaan alkanut laihduttaa? En muista aikaa, jona oisin ollu tyytyväinen itteeni. Oon aina pitänyt itteeni läskinä, johtuu varmaan siitä, et oon aina ollu mun siskoja isompi. Ja saanu kuulla siitä vanhemmilta, isovanhemmilta, "kavereilta", kaikilta. Mitä ne oikein mietti, kun ne sano kaheksanvuotiaalle, että sun ei kuuluis olla sun vuotta vanhempaa isosiskoa pulleampi? Kuka oikeasti voi sanoa niin lapselle, joka on aivan normaalipainoinen? Joku, joka halus, että mä alan laihduttaa ekan kerran kolmannella luokalla?
Miten kaikki pysty menee niin pahasti pieleen, et oon vasta 16 ja välillä mulla pelottaa kävellä sillalla, koska pelkään hyppääväni. Se käy mielessä joka päivä, kun kävelen koulusta kotiin ja katon joen tummaa vettä. Se ois niin helppoo, hetkessä kaikki ois ohi. Kaikki tää ahdistus ois poissa. Jos mä oisin pois, ois kaikilla helpompaa. Totta kai äiti ja isä suris, mut ne kyllä pääsis sitä yli. Niiden ei enää tarvis olla musta huolissaan, enkä ois enää rasitteena tälle perheelle. Sehän mä oon, pelkkä mukana roikkuva taakka. Mut myös kaikki se, mitä mä tässä maailmassa rakastan ois poissa. Ei, en oo valmis heittää kaikkee sitä pois. Se ois luovuttamista. Mä saatan olla täyspaska ihmiseksi, heikko ja saamaton, mutta mä en luovuta. Koskaan. Mun töytyy saada kokea edes yksi päivä laihana. Edes yksi päivä ilman tätä itseinhoo ja alemmuuden tunnetta. Tällä hetkellä hyppääminen on vielä pelkkää ajatuksella leikkimistä, ei sen enempää. Mut silti mä pelkään, että jonain päivänä mä oon siinä pisteessä, et en enää näe muuta ratkaisua.
Toissa kesänä mä painoin 52 kiloa. Miks mä lopetin silloin? Miks mä annoin kaiken mun saavuttaman valua hukkaan?Koska mä sokeudun muutokselle, olin mielestäni aivan yhtä läski kuin ennenkin. Turhauduin. Lihoin kaiken takaisin, 10 kiloa. Tällä hetkellä en edes halua tietää, paljonko painan. Tiedän jo: liikaa. Mut mä tuun vielä painaa 48 kiloa, oon antanu itelleni aikaa maaliskuun alkuun asti. Nyt on vaan ryhdistäydyttävä ja alkaa tosissaan hommiin. Itteeni vartenhan mä tätä teen, tärkeintä on se, että mä ite tykkään siitä miltä mä näytän. Mutta silti mua motivoi se, että jonain päivävän mä oon vielä mun siskoja laihempi, kavereita laihempi. Eikä kukaan enää sano mulle että mä oon se kaikista isoin, koska mä en oo.
Miten kaikki pysty menee niin pahasti pieleen, et oon vasta 16 ja välillä mulla pelottaa kävellä sillalla, koska pelkään hyppääväni. Se käy mielessä joka päivä, kun kävelen koulusta kotiin ja katon joen tummaa vettä. Se ois niin helppoo, hetkessä kaikki ois ohi. Kaikki tää ahdistus ois poissa. Jos mä oisin pois, ois kaikilla helpompaa. Totta kai äiti ja isä suris, mut ne kyllä pääsis sitä yli. Niiden ei enää tarvis olla musta huolissaan, enkä ois enää rasitteena tälle perheelle. Sehän mä oon, pelkkä mukana roikkuva taakka. Mut myös kaikki se, mitä mä tässä maailmassa rakastan ois poissa. Ei, en oo valmis heittää kaikkee sitä pois. Se ois luovuttamista. Mä saatan olla täyspaska ihmiseksi, heikko ja saamaton, mutta mä en luovuta. Koskaan. Mun töytyy saada kokea edes yksi päivä laihana. Edes yksi päivä ilman tätä itseinhoo ja alemmuuden tunnetta. Tällä hetkellä hyppääminen on vielä pelkkää ajatuksella leikkimistä, ei sen enempää. Mut silti mä pelkään, että jonain päivänä mä oon siinä pisteessä, et en enää näe muuta ratkaisua.
Toissa kesänä mä painoin 52 kiloa. Miks mä lopetin silloin? Miks mä annoin kaiken mun saavuttaman valua hukkaan?Koska mä sokeudun muutokselle, olin mielestäni aivan yhtä läski kuin ennenkin. Turhauduin. Lihoin kaiken takaisin, 10 kiloa. Tällä hetkellä en edes halua tietää, paljonko painan. Tiedän jo: liikaa. Mut mä tuun vielä painaa 48 kiloa, oon antanu itelleni aikaa maaliskuun alkuun asti. Nyt on vaan ryhdistäydyttävä ja alkaa tosissaan hommiin. Itteeni vartenhan mä tätä teen, tärkeintä on se, että mä ite tykkään siitä miltä mä näytän. Mutta silti mua motivoi se, että jonain päivävän mä oon vielä mun siskoja laihempi, kavereita laihempi. Eikä kukaan enää sano mulle että mä oon se kaikista isoin, koska mä en oo.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Hyvin menee, toistaiseksi
Ruokapäiväkirja
maitorahkaa 150kcl
risottoa, ketsuppia ja tomaattia 265kcl
myslipatukka 85kcl
kurkkua, tomaattia, riisiä, 3 jauhelihapihviä ja ketsuppia 296kcl
maitorahkaa 150kcl
Yhteensä: 946kcl
Liikunta
kävely 1h 10min
vatsalihakset 50kpl
Yhteensä: 1h 10min
Eli semmosta ruoka- ja liikuntasaldoa tänään. Aamulla kävin koululla tekemässä kokeen, joka ei mennyt niiiiiin kauhean hyvin ja sitten kävelin kotiin. Jätin kuntosalin välistä, että ehtisin lukee tänään enemmän. Kotona iski jonkunnäkönen kokkausinto ja tekaisin jauhelihapihvejä. Ehkä parhaita, mitä oon koskaan ite tehnyt, 47 kaloria kappaleessa. Nälkä ei oikestaan oo ollu, oikeestaan on tuntunut siltä, että koko ajan pitää olla syömässä jotain että saan pluskalorit siihen tuhannen kieppeille... Jos sitä vaan kattoo, että mitä syö, niin annoksetki saa olla ihan "oikean" kokoisia ja semmosia, että jaksaa helposti odottaa seuraavaa ateriaa :) Mut en ehdi nyt tään enempää, lupaan, että sitten tulee vähän pidempää postausta, kun koeviikko on ohi!
maanantai 23. syyskuuta 2013
Täällä taas
Ruokapäiväkirja
maitorahkaa 150kcl
salaattia, porkkanaraastetta, riisiä ja 2 kalamurekepihviä 396kcl
porkkanaa, tomaattia, kurkkua ja risottoa 258kcl
jauhelihakeittoa ja jogurttia 245kcl
Yhteensä: 1049kcl
Liikunta
kävely 1h 10min
kävely 40min
kuntosali 1h
kävely 1h 10min
Yhteensä: 4h
Moi taas pitkästä aikaa.... Viime postauksesta on taas vierähtänyt jonkin aikaa, viikonloppuna pidin itseni pois koneen ääreltä,että saisin ees vähän luettua kokeisiin. No, pysyin pois koneelta mutta ei siitä lukemisestakaan oikein mitään tullu. Nukuin vaikka kuinka paljon, mutta silti väsytti niin paljon etten juuri mitään saanut aikaiseksi, lauantaina kävin lenkillä ja siihen se reippaus sitten jäikin.
Syömisetkään ei menny niin kauhean hyvin: pe 1500kcl, la 1800kcl ja su 1400kcl. No, kyl pieni hölläys viikonloppusin on sallittua :) Tänään menikin sit jo paremmin, kävin kävellen salilla ja siellä sitte pientä käsitreeniä. Nyt pitäis lukea, lukea ja lukea. Mut en jaksa, väsyttää ihan sairaasti vaikka nukuin eilen yöllä semmoset 9 tuntia ja nytkin oon nukkunu tunnin päikkärit. Mut huomenna suunnitelmissa mennä sitte kokeen jälkeen salille. Ei mulla muuta, toivottavasti tästä viikosta tulee hyvä viikko.
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
Taas yks päivä takana
Joo, viikkoon ei oo musta kuulunu mitään koska äiti vei läppärin kun kuulemma olin liikaa koneella D: Just. No mutta asiaan, keskiviikko ja torstai meni hyvin, noin 1300 kaloria molempina päivinä ja viel kävelin koulusta kotiin. Perjantai ja Launtai ei menny niin kovin hyvin, mut kuitenkin alle 2000 kaloria. Ja mikä tärkeintä, en oksentanut vaikka söinkin "ohi suunnitelmien". Ehkä mä tosiaan pystyn lopettamaan sen :/ Sunnuntaista tähän päivään on sitte menny hyvin, su-ma molempina päivinä 1400 kaloria ja tänään sitte ku saan iltapalan syötyä niin 1000 kaloria. Päätin, että se tuhat kaloria tai vähän päälle päivässä ois semmonen hyvä määrä mulle. Eli vähän vähennän viimeviikosta niin sit on hyvä.
Ja mitä muuta sitten? Koeviikko alkaa ihan kohta, perjantaina eka koe. Vähän huolestuttaa et miten selviän siitä, mut mun pitää vaan pakottaa itteni aikasin nukkumaan koska väsyneenä siitä lukemisesta ei tuu mitään. Ja sitte aion kans käydä salilla aina kokeen jälkeen ja kävellä sieltä sit kotiin. Viime viikolla kyllä välillä tuntu taas siltä että tekis vaan mieli luovuttaa ja vaan antaa itteni masentua, mutta onneksi sain itteni koottua :) Semmosta, kyl mä viel täältä ojasta nousen!
Ja mitä muuta sitten? Koeviikko alkaa ihan kohta, perjantaina eka koe. Vähän huolestuttaa et miten selviän siitä, mut mun pitää vaan pakottaa itteni aikasin nukkumaan koska väsyneenä siitä lukemisesta ei tuu mitään. Ja sitte aion kans käydä salilla aina kokeen jälkeen ja kävellä sieltä sit kotiin. Viime viikolla kyllä välillä tuntu taas siltä että tekis vaan mieli luovuttaa ja vaan antaa itteni masentua, mutta onneksi sain itteni koottua :) Semmosta, kyl mä viel täältä ojasta nousen!
Thinspoa ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













