Tänään oli tosi täpärä tilanne koulussa. Istutaan tunnilla ja yhtäkkiä kaveri vetäsee mun vasemmasta kädestä hihan ylös ja alkaa vääntää mun kättä toisinpäin (eli ranne ylöspäin) ja kysyy "Ootko sä taas piirtäny sun käsiin?" (mulla on siis tapana piirrustella kaikennäköstä käsiini :D). Yritän pitää ranteeni pulpettia vasten, ainoana ajatuksena, että se ei saa nähdä mun viime viikkoisia viiltoja. Oon vaan sillee "En mitään"."No näytä nyt mitä oot piirtäny?" kaveri tinkaa. Siinä vaiheessa meen jo jonkinasteiseen paniikkiin ja puoliksi huudahdan "Ei siinä jumalauta oo mitään!" Hetken hiljaisuus, kaveri katsoo mua jotenki tosi oudosti, kun kiskon hihaa alaspäin. Sit se päästää irti mun kädestä, eikä sano enää mitään. En tiiä tajusko se, oikeestaan ihan sama, ei jaksa kiinnostaa. En enää ees pidä koko tyyppiä kunnolla kaverina, voin joskus kertoo siitä jutusta vähän enemmän.
Mut sitten näihin syömisiin ja liikkumisiin. Aamupäivällä koulussa oli aika heikko olo, kädet miltei tärisi. Mut silti ei ollu nälkä. Pitäis syödä enemmän, mutta en halua. Pelkään että tulee taas se "Söin yhden leipäpalan liikaa,AHAA PÄIVÄ ON JO PILALLA SAMA SE ON SYÖDÄ KOKO LEIPÄPUSSI". No, ruokailussa sit söin sen verran, että heikotus katosi. Koulun jälkeen kävelin salille, mut olin siellä vain puol tuntia, koska lihakset oli niin jumissa viime viikon kuntopiiristä, että tuntu siltä, ettei kannata alkaa käsiä treenailee. No teinpähän sentään jotain. Illalla kävin vielä kävelyllä.
Kun tulin lenkiltä söin sen mitä olin aikonutkin syödä. Sitten menin jääkaapille ja katsoin jääkaappiin. Mitään ajattelematta kohotin käteni kohti jauheliharasiaa. Mutta sitten laskin käteni, onneksi. Mietin, että mitä helvettiä oon oikein tekemässä. Mä en tarvi enää lisää ruokaa, mulla ei ole enää nälkä. Tuntu kauhealta tajuta, että en halunnu syödä enää, mutta olin silti aikeissa syödä. Mutta en syönyt, suljin jääkaapin oven enkä ole sitä tänään enää sen jälkeen avannut. En sortunut, mutta silti se oli liian lähellä.
Mut sitten näihin syömisiin ja liikkumisiin. Aamupäivällä koulussa oli aika heikko olo, kädet miltei tärisi. Mut silti ei ollu nälkä. Pitäis syödä enemmän, mutta en halua. Pelkään että tulee taas se "Söin yhden leipäpalan liikaa,AHAA PÄIVÄ ON JO PILALLA SAMA SE ON SYÖDÄ KOKO LEIPÄPUSSI". No, ruokailussa sit söin sen verran, että heikotus katosi. Koulun jälkeen kävelin salille, mut olin siellä vain puol tuntia, koska lihakset oli niin jumissa viime viikon kuntopiiristä, että tuntu siltä, ettei kannata alkaa käsiä treenailee. No teinpähän sentään jotain. Illalla kävin vielä kävelyllä.
Kun tulin lenkiltä söin sen mitä olin aikonutkin syödä. Sitten menin jääkaapille ja katsoin jääkaappiin. Mitään ajattelematta kohotin käteni kohti jauheliharasiaa. Mutta sitten laskin käteni, onneksi. Mietin, että mitä helvettiä oon oikein tekemässä. Mä en tarvi enää lisää ruokaa, mulla ei ole enää nälkä. Tuntu kauhealta tajuta, että en halunnu syödä enää, mutta olin silti aikeissa syödä. Mutta en syönyt, suljin jääkaapin oven enkä ole sitä tänään enää sen jälkeen avannut. En sortunut, mutta silti se oli liian lähellä.
Ruokapäiväkirja
maitorahkaa, maustamantonta jogurttia, porkkanaa, light colaa ja 1 kurkkupastilli 140kcl
salaattia, riisiä ja broilerikastiketta 253kcl
maitokahvi ja juotava jogurtti 118kcl
broileria, raejuustoa, tomaattia, maustamatonta jogurttia, hilloja ja light colaa 264kcl
Yhteensä: 775kcl
Liikunta
kävely 40min
kuntosali 30min (juoksumatto ja kuntopyörä)
kävely 40min
Yhteensä: 1h 50min
Pitäisköhän sun jutella esim. terkkarille tosta viiltelystä ja kaikista syömisjutuista? Kuulostaa aika huolestuttavalta mitä oot nyt viimesimmäks kirjotellu :(
VastaaPoistaKiitti ku yrität auttaa ♥ mut viiltelyy ei tosiaan oo tapahtunu ku pari kertaa, en mä sitä minään ongelmana pidä. Ja terkkarilla kävin viime vuonna juttelemessa noista syömisjutuissa, kun äiti otti terkkariin yhteyttä kun se huomas tuon syömisvammailun :p Mut silloin vaa vakuuttelin, että kaikki on hyvin ja kun ei painossakaan isoa muutosta ollu niin ei siitä tehty sen ismopaa juttua :) Jotenkin tuntuu, että näistä jutuista on aivan äärettömän vaikea puhua kasvokkain kellekään D:
VastaaPoista